Lukuja

Miljoona tilaisuutta. Miljoona menetettyä mahdollisuutta. Yrittää tuntea minua, edes vähän. Jätitte ne käyttämättä. Yritykseni pitää teihin yhteyttä hautasitte hiljaisuudessa. Ei vastausta. Humina puhelimen toisessa päässä. Tekstiviesti, jossa ilmoitatte ettei minulla ole oikeutta edes pitää yhteyttä sukulaisiinne. Olivat he minunkin "sukulaisiani" yli kymmenen vuotta. Kunnes te päätitte yksipuolisesti erottaa minut kaikesta, mihin olin kuulunut koko siihen astisen elämäni.
Tuhat ajatusta. Mielessänne. Olen kuullut niistä osan. Teidän ihmettelynne siitä, miten olen tai en ole epäonnistunut. Arvostelunne valinnoistani. Mielipiteenne ovat vääriä. Minulle riittää. Kiitos ei, enää. Isot onnistumiset elämässäni olen jakanut muiden kanssa. Johtuen siitä, että teitte mielummin remonttia kuin olisitte tulleet juhlaan, johon oli aihetta. Minun onnistumiset ovat jollain sairaalla tavalla teille epäonnistumisia. Miksei minulla voisi mennä hyvin? Kun on uuden aika, pienen Iso juhla, teitä ei ole hänelle. Uuden onnellisuutta ette voi viedä.
Minulla sata kysymystä. Teille. Tuskin saan niihin vastauksia. Voisin tulla toisen asiakkaaksi, ehkä näin joutuisitte kohtaamaan minut. Haamu, joka muistuttaa mitä joskus oli. Miten se edelleen on. Ette voisi sanoa ei.
Ehkä niitä ei edes ole - vastauksia.
Kymmenen toivetta. Ne eivät liity teihin. Toiveet ovat unelmia paremmasta. Niihin liittyvät ihmiset ovat elämässäni nyt. Kun toiveeni toteutuvat olen vapaa teistä. Vihdoin.
Yksi elämä. Minun. Omani, onnistumisineen ja saavutuksineen.
Sitä te ette vie pois.