Aiemmin ajattelin, että minussa oli jotain vikaa.Siitä syystä lopetitte puhumisen, ymmärtämisen ja välittämisen. Lopulta lopetitte kaiken.
Ihmisten sanoin "katkaisitte välit". Oliko mitään välejä? Väliä ainakin. Minulle.
En enää usko siihen. Ei ole niin suurta vikaa, jonka perustella voisi tehdä näitä ratkaisuja.
Joskus oli epämääräisiä hetkiä, kun minulle ei puhuttu mitään. Tuntui, että ilmakin siinä kodissa oli niin raskas, että sitä oli vaikea hengittää.
Jotenkin oloni oli koko ajan syyllinen, vaikken tiennyt mistä se johtui. Syyllinen siihen, että halusin olla rakastettu? Toivottoman Syyllinen.
Lapsi rakastaa vanhempiaan, vaikka he eivät olisi biologisia. Ainakin lapsena. Siitä on riippuvainen. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Hyväksytyksi.
Tarvitsee huomiota, jotta pysyisi järjissään. Siksi kai minusta tuli järjetön.
Otit minusta sen rakkauden antamatta ikinä mitään takaisin. Siitä tullutta aukkoa on ollut vaikea paikata.
Minä haluaisin sanoa sinulle, että minusta tuntui ettet ikinä rakastanut minua. Pelkään vain, että ottaisit sen lauseen henkilökohtaisena voittona.
Oma voittoni on, että saan rakastaa. Saan tulla rakastetuksi. Ilman mitään vaatimuksia.

1 kommentti:
Mä vaan itken ja luen näitä sun kirjotuksia, uudestaan ja uudestaan. Onneksi oot nää tänne kirjottanu. Ehkä sijaisvanhempana osaisin antaa vielä hieman enemmän.. .. . Kiitos!
Lähetä kommentti