Miksi en voi päästää irti?
Se tarkoittaisi, että hyväksyisin elämään ilman rakkauttasi. Minä rakastan Sinua. Edelleen. Täytyisi luopua siitä kuvitelmasta, että rakastat minua. Eihän Sinua enää ole. Ei tunteita, ei kehoasi, ei mitään. Olet maan alla. Mitä ihmisestä jää reilun kymmenen vuoden maassa makaamisen jälkeen? Minä en tahdo, en uskalla päästää irti.
Se tarkoittaisi, että hyväksyisin elämään ilman rakkauttasi. Minä rakastan Sinua. Edelleen. Täytyisi luopua siitä kuvitelmasta, että rakastat minua. Eihän Sinua enää ole. Ei tunteita, ei kehoasi, ei mitään. Olet maan alla. Mitä ihmisestä jää reilun kymmenen vuoden maassa makaamisen jälkeen? Minä en tahdo, en uskalla päästää irti.
Mitä ajattelit kun kuolit? Ehtiikö siinä ajatella muuta kuin, että nyt se tapahtuu. Viliseekö elämä silmissä ohi? Ehtiikö ajattelemaan ketä jää? Katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiä? Sattuuko se? Paleleeko, tai maistaako jotain?
Olit muutaman päivän kuolleena asunnossasi, ennen kuin kukaan tajusi kaivata. Minä kaipaan. Jättikö postinkantaja jotain huomaamatta; kasautuivatko mainokset päällesi?
Muistan, kun kävimme luonasi ja osasin jo lukea. Otin jonkun aikakausilehden, jossa oli treffi-ilmoituksia tv-ohjelmaoppaan jälkeisillä sivuilla. Olit ympyröinyt niistä mielenkiintoisimmat. Otitkohan heihin yhteyttä? Kaipasit toista ihmistä. Vierellesi. Sitä, jonka kanssa luetaan iltaisin lehtiä ennen nukkumaan menoa, sitten suukko ja hyvää yötä. Sitä, jonka kanssa mietitään kauppalistaa, käydään marketissa ja viikonloppuisin kylässä tai tansseissa. Olla lähellä. Kokea huumaa. Sitä, joka tykkää Sinusta väsyneenäkin. Joka pitää viehättävänä ulkonäköäsi juuri heränneenä. Jolta kuulee lauseet joita muilta ei halua kuulla. Toivon ettet kuollut tietämättömänä siitä, että Sinua rakastettiin. Kaikesta huolimatta. Sellaista rakkautta ei olisi saanut lehtien ilmoitusnaisilta. Siskokin rakasti sinua. Eri tavalla. Hänellä on eri muistot meistä. Hän ei muista hubbabubbaa vaan sen nukkejutun. Se on sellaista rakkautta, jota ei voi tuntea ketään muuta kohtaan, kuin omaa isää. Sellaista, joka antaa kaikki anteeksi. Sellaista, joka ei lopu, ei häviä vaikka Sinä hävisit. Meidän elämästä.Siitä jää sellainen ikävä, joka saa Sinut henkiin ajatuksissani. Ikävä, kaipaus, loputon huuto, tärinä käsissäni, tyhjä tunne, kuiskaus jollekin jota ei enää ole.
Ikävä joka kaipaa Sinua.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti