Olet ollut yksin.Joskus vielä meitä on kolme. Ei tarvitse olla enää yksin. Minunkaan.
Tulen kaipaamaan tätä aikaa. Luulen että Sinäkin. Sitä kun meitä oli kaksi. Luopumista minulle. Tästä ajasta, olla ainoa. Se aika tulee olemaan ohi. Alkaa matka kohti tasapainon sokkeloa. Mutkikasta, umpikujaista. Päämäärätietoista. Siitä tulee se ainoa. Yhteinen ainoa meille.
Se on sellainen tapa. Tottumus olla se ainoa. Jakamaton huomio.
Luulen, että tämä aika elämässä on tietynlainen harha. Totuushan löytyy kaurapuurosta. Ainoasta aamun hetkestä, jolloin olen yksin. Harhan ja oikean välissä kulkee ohut varjo. Lupaan kannatella Sinua, Meitä. Kohti määränpäätä. Sinun vuoro on illalla. Lepään sitten kuiskauksien keskellä. Ei uskalleta puhua ääneen. Voisihan herätä.
Voidaan sanoa näkemiin perjantain oluelle. Kuohu nousee lasinreunan yli. Kyllä me osataan nauraa ilman humalaa. Nauraa pienille asioille - kuten ryppyisille varpaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti