Hyvästi

Joskus tulee vielä sanottavaa. Kerron sen kyllä.
Mutta nyt jätän tämän paperin valkoiseksi, annan puhdistaa itse itsensä.
Ajan kuluessa minustakin lähtee irti nämä tunteet. En voi sanoa,että olisin unohtanut, en voi. Mutta olen kasvanut yli, jättänyt taakseni.
Kertonut teille. Kai jollain tasolla hyväksynyt.
Kaipaus ei lähde.

Vihasin Sitä.
En ymmärtänyt Teitä.
Rakastin Sinua.
Kaikista huolimatta.
Ikuisesti Äänetön.

Paloja

Leikkaisi palan pois. Antaisi itsestään.
Runnellaan tai leikataan nättejä siivuja. Tai paloja. Isoja ja pieniä. Sen mukaan miten haluaa jakaa. Kaikille yhtäpaljon. Eri kokoisina.

Jokaisesta ihmisestä jää jälki. Hyvä tai paha. Kaunis tai ruma. Jäljet muuttuvat ajan kuluessa. Niinkuin arvet, tai mustelmat muuttavat muotoaan. Väri haalenee.
Palat loksahtavat paikoilleen tai eivät. Mutta niitä ei saa yhdistettyä väkisin. Silloin aina toiseen sattuu. Astuu varpaille.
Jotkut ihmiset vain loksahtavat. Se on mieletön tunne. Vaikka heitä ei tuntisi. Silloin on ihan äärettömän vaikeaa olla palana, kun se toinen on joutunut antamaan itsestään jo pois. Täyttää sitä tyhjällä. Miksei aukkoja saisi olla? Ihminen on vajavainen. Ei täysi. Ja kaunis. Myös murtuneena.
Jos aikoo pitää kaikki palat itsellään ei ikinä voi saada sellaista täyttymystä.
-Onnellisuutta.

Syyllinen

Aiemmin ajattelin, että minussa oli jotain vikaa.
Siitä syystä lopetitte puhumisen, ymmärtämisen ja välittämisen. Lopulta lopetitte kaiken.
Ihmisten sanoin "katkaisitte välit". Oliko mitään välejä? Väliä ainakin. Minulle.
En enää usko siihen. Ei ole niin suurta vikaa, jonka perustella voisi tehdä näitä ratkaisuja.
Joskus oli epämääräisiä hetkiä, kun minulle ei puhuttu mitään. Tuntui, että ilmakin siinä kodissa oli niin raskas, että sitä oli vaikea hengittää.
Jotenkin oloni oli koko ajan syyllinen, vaikken tiennyt mistä se johtui. Syyllinen siihen, että halusin olla rakastettu? Toivottoman Syyllinen.
Lapsi rakastaa vanhempiaan, vaikka he eivät olisi biologisia. Ainakin lapsena. Siitä on riippuvainen. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Hyväksytyksi.
Tarvitsee huomiota, jotta pysyisi järjissään. Siksi kai minusta tuli järjetön.
Otit minusta sen rakkauden antamatta ikinä mitään takaisin. Siitä tullutta aukkoa on ollut vaikea paikata.
Minä haluaisin sanoa sinulle, että minusta tuntui ettet ikinä rakastanut minua. Pelkään vain, että ottaisit sen lauseen henkilökohtaisena voittona.
Oma voittoni on, että saan rakastaa. Saan tulla rakastetuksi. Ilman mitään vaatimuksia.

Hylätty kaupunki

Kun olin lähtenyt, en voinut käydä koko kaupungissa seitsemään vuoteen.

Se olisi tuntunut liian pahalle. Katseet, paikat, tiet. Kylmät hiet.
Kaikki olisivat muistuttaneet siitä, mitä olin kokenut. Se olisi satuttanut, tajuta Siellä, etteivät he välitä. Tai ainakaan halua välittää. Se on helpompi huomata kaukana niistä paikoista, joissa kuljin.

Viime kesänä kävin siellä ensimmäistä kertaa lähtöni jälkeen. Koko ajatus tuntui aluksi typerältä. Pikkukaupunki, josta monet olivat jo muuttaneet aikaa sitten pois. Ne, jotka olivat jääneet, olivat perheellisiä tai moniongelmaisia. Tai tuntemattomia. Lukuunottamatta kahta. Hyviä syitä käydä paikassa, joka ilman heitä olisi itselleni kaiken pahan alku.
Moottoritieltä kääntyessämme pikkutielle tunsin itseni ahdistuneeksi. Aivan kuin joku kuristaisi minua. Aloin miettiä, onko tässä mitään järkeä palata kaupunkiin, jonka haluaisin unohtaa.

Kävelykatu. Vanhan parkkialueen päälle oli rakennettu supermarketti. Asioita oli muuttunut. Minä olin muuttunut.

Kadulla näin sijaisvanhempani. Kahvilassa. Kuljin hitaasti ohi. Askel askeleelta, madellen. He näkivät kyllä. Eivät vain tahtoneet nähdä. Pulssini oli järjetön. Rintaa takova. Katsoin heihin. He käänsivät katseensa muualle. Kuin minä olisin yksi vieras muiden joukossa. En tiedä mitä odotin. Emmehän olleet missään tekemisissä. Ehkä minulle olisi riittänyt pelkkä Hei tai Moi. Se olisi ollut paljon. Heiltä.
Luin vuosi tapahtuneen jälkeen naistenlehteä, jossa joku oli kiteyttänyt ajatukseni paremmin kuin hyvin:
"Lapsensa hylännyt ei voi olla ehjä. Olen mielummin hylätty lapsi, kuin lapsensa pois antanut äiti."
Minulle on ihan sama onko minut hylätty alkoholismin vuoksi, tai sitten vain silkasta välinpitämättömyydestä. Minut on hylätty. Kahdesti. Ihmiset, jotka kutsu(i)vat itseään äideiksi.
Kutsun heitä unissani kylmiksi.

Hukun

Metsätie. Reunat kasvaa heinää, koivujen oksat surullisina maata kohden. Kuin ne tietäisivät ikävästäni. Keskellä muurahaistenpolku. Tie vie. Tupa, keltainen. Piipusta nousee harmaa savu.

Sauna. Kuistilla puinen laudoista kasattu penkki, jolla vanha kirjailtu liina. Saunan jälkeen se odottaa istujaa. Pyyhe kietoutuneena kehon ympärille. Turvallista. Höyry nousee ihosta, eivätkä hyttyset ime kuumaa verta.

Erimuotoisista kivistä kasattu polku vie laiturille. Laiturin päässä tyyni järvi. Pienet tikkaat sen päässä. Ensimmäinen askel ei osu veteen. Tänä kesänä se on yllättävän matalalla. Vesi. Oikeaa talviturkkia ei heitetä saunasta käsin. Heitän sen väärän. Toinen askel kastaa jalkani polven alapuolelle. Kylmää. Iho kananlihalla. En halua osua pohjaan. Kurkotan kivelle. Seison siinä. Kiven pinta on limainen. Tästä voisi liukastua helposti.

Otan nenästä kiinni, painan itseni veden alle. Avaan silmät ja tajuan, että olet siinä. Kasvosi, jo väsyneet odottamaan. Olet vanhentunut. Vuodet näkyvät sameista silmistäsi. Otan kädestäsi. Se on lämmin, vaikka vesi on jääkylmää.

Olen monesti soutanut ylitsesi, tajuamatta, että olet siinä. Pinnan alla odottamassa.

Virta vie meidät. Yhdessä, Perheenä.
Sinne, jossa kukaan ei enää satuta.
Sinne, johon ihon höyry nousee saunan jälkeen.

Sinä siellä

Joskus sen huomaa ihan tavallisena työpäivänäkin. Muistuu mieleen. Täällä eletään toisista välittämättä, mitään tietämättä. Kylmettyneinä. Ei vain jakseta nostaa ylös maassa makaavaa. Ei välitetä.
"Muodostetaan yhteyttä..
..Yhteyttä ei ole
..On ongelmia
..Saattaa olla virhe
Tee yhteyden vianmääritys"
Millä hemmetillä tällainen yhteys korjataan? Tai löydetään edes se vika? Jos vikaa löytyy molemmista, eikä kumpikaan myönnä sitä.
Ei sellaista tukea olekaan johon voisi soittaa.
Jatkossa muodostan yhteyttä muihin. Jospa heissä olisi vähemmän ongelmia.
Tämä yhteys ei enää vain toimi.

Terveisiä perheestä

Keskiviikko. Herätys soi. Päässä jyskyttää. Suussa maistuu lapaselle. Likaiset hampaat. Plakki tuntuu karhealle hampaan pinnassa. Se tahtoisi raaputtaa sen pois kynsillä. Kahdeksalta sen kai pitäisi olla töissä. Saikkua. Puhelin tuuttaa varattua. Töistä ei voi olla pois ilman todistusta. Eikö tässä olisi todistusta riittävästi ettei pysty. Voisi olla vaarallistakin.
Sen lapset on perhanan ärsyttäviä tämmöisinä aamuina. Tekisi mieli vetäistä sitä isompaa korville. Ja tukahduttaa se pienempi tyynyllä. Lopettaisi sen itkemisen. Niiden äitikin taitaa olla vieraissa. Ainakaan viime yönä ei tullut kotiin.
Akkojen hommaa toi lapsenhoito. Varmaan tarvis vaihtaa tuon vaippa, mut menee nyt itse ensin vessaan. Joku järjestys näissäkin aamuissa. Laskee kalsarit nilkkoihin ja istuu pöntölle. Ottaa lehden ja nukahtaa. Säpsähtää postiluukun kolinaan. Hiton mainokset. Yksi konttaa lattialla, toinen roikkuu jääkaapin ovessa. Sillä on nälkä. Tekee mieli jotain suolapalaa. Ottaa lauantaimakkaraa kahden sentin siivun ja mussuttaa tyytyväisenä.
Pistää röökiksi ja avaa pullon. Selaa Anttilankuvaston. Pysähtyy alusasunaisten sivulle. Katse viipyy pitkillä paperisilla säärillä. Aamutupakki. Aamukalja. Eihän sitä muuta perheenisä tarvitsekaan. Paitsi sen vaimon, joka laittais kakarat kuriin.
Ulko-oven lukossa rapisee joku. Siellähän se. Vaimokin kotiutuu yöllisiltä reissuiltaan. Menee suihkuun, kun muuten haisee hielle ja vanhalle. Eihän se vielä vanha ole. Tuntee itsensä nuoreksi. Ainakin kännissä. Ja se eilisyön sylikin kertoi, että on se nätti. Ei se kyllä helliny sitä. Pani vaan. Eikä muistanu aamulla nimeä.

Puhtaita vaatteita ei ole. Kun ei oo millään ehtiny pesemään. On ollut kiireitä. Suihkaus halpahallin hajuvettä ihoon ja vaatteisiin. Ei kukaan huomaa, et nää on samat kun eilen ja toissapäivänä.

Ai niin ja noi lapset. Antaa kahvia isommalle jos se vähän sais virtaa siitä. Maitoo sekaan, niin ei oo liian poppaa. Ja tissiä pienemmälle. Ei kai enää promilleja ole. Onhan siitä jo monta tuntia. Ja tänään ei oo ottanu. Pieni syö samasta, mistä yöllinen mies puristi.

Ne lyö viisaat päät yhteen. Hankitaan lapsenlikka. Me tarvitaan nyt laatuaikaa, ilman noita kiljuvia penskoja.
Illalla ne menee vaimon kanssa baariin tanssimaan. Leppyy alkoholista, eikä lyökään sitä tänä iltana. Sanoo lapsenvahdille, että on ostoksilla. Kello käy. Kaupat sulkeutuneet aikaa sitten. Lastenvahti soittaa viranomaisille. Nokun on sillä omiakin mukuloita ja ne pitäs nähdä ennen nukkumaanmenoaikaa. Viranomaiset tulee ja vie sen pienemmän ja isommankin.
Heippa koti. Heippa isi.