Hukun

Metsätie. Reunat kasvaa heinää, koivujen oksat surullisina maata kohden. Kuin ne tietäisivät ikävästäni. Keskellä muurahaistenpolku. Tie vie. Tupa, keltainen. Piipusta nousee harmaa savu.

Sauna. Kuistilla puinen laudoista kasattu penkki, jolla vanha kirjailtu liina. Saunan jälkeen se odottaa istujaa. Pyyhe kietoutuneena kehon ympärille. Turvallista. Höyry nousee ihosta, eivätkä hyttyset ime kuumaa verta.

Erimuotoisista kivistä kasattu polku vie laiturille. Laiturin päässä tyyni järvi. Pienet tikkaat sen päässä. Ensimmäinen askel ei osu veteen. Tänä kesänä se on yllättävän matalalla. Vesi. Oikeaa talviturkkia ei heitetä saunasta käsin. Heitän sen väärän. Toinen askel kastaa jalkani polven alapuolelle. Kylmää. Iho kananlihalla. En halua osua pohjaan. Kurkotan kivelle. Seison siinä. Kiven pinta on limainen. Tästä voisi liukastua helposti.

Otan nenästä kiinni, painan itseni veden alle. Avaan silmät ja tajuan, että olet siinä. Kasvosi, jo väsyneet odottamaan. Olet vanhentunut. Vuodet näkyvät sameista silmistäsi. Otan kädestäsi. Se on lämmin, vaikka vesi on jääkylmää.

Olen monesti soutanut ylitsesi, tajuamatta, että olet siinä. Pinnan alla odottamassa.

Virta vie meidät. Yhdessä, Perheenä.
Sinne, jossa kukaan ei enää satuta.
Sinne, johon ihon höyry nousee saunan jälkeen.

Sinä siellä

Joskus sen huomaa ihan tavallisena työpäivänäkin. Muistuu mieleen. Täällä eletään toisista välittämättä, mitään tietämättä. Kylmettyneinä. Ei vain jakseta nostaa ylös maassa makaavaa. Ei välitetä.
"Muodostetaan yhteyttä..
..Yhteyttä ei ole
..On ongelmia
..Saattaa olla virhe
Tee yhteyden vianmääritys"
Millä hemmetillä tällainen yhteys korjataan? Tai löydetään edes se vika? Jos vikaa löytyy molemmista, eikä kumpikaan myönnä sitä.
Ei sellaista tukea olekaan johon voisi soittaa.
Jatkossa muodostan yhteyttä muihin. Jospa heissä olisi vähemmän ongelmia.
Tämä yhteys ei enää vain toimi.

Terveisiä perheestä

Keskiviikko. Herätys soi. Päässä jyskyttää. Suussa maistuu lapaselle. Likaiset hampaat. Plakki tuntuu karhealle hampaan pinnassa. Se tahtoisi raaputtaa sen pois kynsillä. Kahdeksalta sen kai pitäisi olla töissä. Saikkua. Puhelin tuuttaa varattua. Töistä ei voi olla pois ilman todistusta. Eikö tässä olisi todistusta riittävästi ettei pysty. Voisi olla vaarallistakin.
Sen lapset on perhanan ärsyttäviä tämmöisinä aamuina. Tekisi mieli vetäistä sitä isompaa korville. Ja tukahduttaa se pienempi tyynyllä. Lopettaisi sen itkemisen. Niiden äitikin taitaa olla vieraissa. Ainakaan viime yönä ei tullut kotiin.
Akkojen hommaa toi lapsenhoito. Varmaan tarvis vaihtaa tuon vaippa, mut menee nyt itse ensin vessaan. Joku järjestys näissäkin aamuissa. Laskee kalsarit nilkkoihin ja istuu pöntölle. Ottaa lehden ja nukahtaa. Säpsähtää postiluukun kolinaan. Hiton mainokset. Yksi konttaa lattialla, toinen roikkuu jääkaapin ovessa. Sillä on nälkä. Tekee mieli jotain suolapalaa. Ottaa lauantaimakkaraa kahden sentin siivun ja mussuttaa tyytyväisenä.
Pistää röökiksi ja avaa pullon. Selaa Anttilankuvaston. Pysähtyy alusasunaisten sivulle. Katse viipyy pitkillä paperisilla säärillä. Aamutupakki. Aamukalja. Eihän sitä muuta perheenisä tarvitsekaan. Paitsi sen vaimon, joka laittais kakarat kuriin.
Ulko-oven lukossa rapisee joku. Siellähän se. Vaimokin kotiutuu yöllisiltä reissuiltaan. Menee suihkuun, kun muuten haisee hielle ja vanhalle. Eihän se vielä vanha ole. Tuntee itsensä nuoreksi. Ainakin kännissä. Ja se eilisyön sylikin kertoi, että on se nätti. Ei se kyllä helliny sitä. Pani vaan. Eikä muistanu aamulla nimeä.

Puhtaita vaatteita ei ole. Kun ei oo millään ehtiny pesemään. On ollut kiireitä. Suihkaus halpahallin hajuvettä ihoon ja vaatteisiin. Ei kukaan huomaa, et nää on samat kun eilen ja toissapäivänä.

Ai niin ja noi lapset. Antaa kahvia isommalle jos se vähän sais virtaa siitä. Maitoo sekaan, niin ei oo liian poppaa. Ja tissiä pienemmälle. Ei kai enää promilleja ole. Onhan siitä jo monta tuntia. Ja tänään ei oo ottanu. Pieni syö samasta, mistä yöllinen mies puristi.

Ne lyö viisaat päät yhteen. Hankitaan lapsenlikka. Me tarvitaan nyt laatuaikaa, ilman noita kiljuvia penskoja.
Illalla ne menee vaimon kanssa baariin tanssimaan. Leppyy alkoholista, eikä lyökään sitä tänä iltana. Sanoo lapsenvahdille, että on ostoksilla. Kello käy. Kaupat sulkeutuneet aikaa sitten. Lastenvahti soittaa viranomaisille. Nokun on sillä omiakin mukuloita ja ne pitäs nähdä ennen nukkumaanmenoaikaa. Viranomaiset tulee ja vie sen pienemmän ja isommankin.
Heippa koti. Heippa isi.

Paha ruoka, pahempi mieli

En usko siihen, että jokaiselle ihmiselle on varattu yhtä paljon pettymyksiä ja iloja. Että, ne tulisivat jokaisen elämään jossain vaiheessa, eri annoksina. Minun annokseni on ollut valtava.

Ala-asteella ruokalassa ruoka haettiin jonossa. Pienimmät ensin. Tarjotin, muki, lusikka ja paperipyyhe.
Sitten pelottavin osuus. Ruokalantäti, joka katsoo minua alas " jaahas, sinä olet noin pieni, että saat oikein suuren annoksen, jotta kasvat!" Kaksi kauhallista. Pinaattikeittoa, josta en pidä. Menen tarjottimeni kanssa pöytään. Pöydänpintaan on jäänyt jälkiä edelliseltä syöjältä.
Tiedän, että kaikki on syötävä. Kananmunanpuolikas kelluu vaaleanvihreässä keitossa. Haaleaa maitoa mukissa.
Puolentoistatunnin hämmentämisen jälkeen olen saanut alas palan kananmunaa ja kolme lusikallista keittoa. Opettaja hakee minut pois ruokalasta. Hän vie minut keittiöön, jossa ruokalatäti on kahvilla. Tupakanhaju leijuu ilmassa sekoittuneena kahvin, keiton ja kanamunanhajuun. Minua oksettaa. Pää vinossa pyydän anteeksi. Nielen kyyneleitä.
Tämän jälkeen päätän, että kun olen tarpeeksi iso en ikinä syö pinaattikeittoa. Minun ei ole pakko. Enkä pyytele anteeksi sitä etten pysty.
Silloin en myöskään niele kaikkea mitä minulle tai minusta sanotaan.

Väsy

Joskus olo on niin voimaton, etten löydä enää sanoja.
Silloin toivoisi, että sormet vain kirjoittaisivat koko olotilan pois. Tuntuu kuin olisi säiliössä, josta loppuu happi. Pian.
Tukahduttaa.
Huokaus, jolla voisi puhaltaa ulos kaiken sen pahan. Vähitellen tyhjetä itsekin.
Olen miettinyt onko tämä minulle hyvästä. Kirjoittaa kaikki. Elää uudelleen ne päivät, tapahtumat, tunteet. Lähtevätkö ne tällä pois?
Vai käykö pian niin, että jään niihin kuviin, enkä saa niitä mielestäni, kun olen ne jostain muistista ylös kaivanut.
Mutta en jaksa tapella vastaan. Niitä tunteita. Näitä ajatuksia. Antaa tulla.
Kun jaksan taas hengittää puhallan ne pois.
Saippukuplina.
Puhtaina.