Koukussa

Täällä, kanssani.
Tanssi. Pidä minusta kiinni. Kosketa. Lujempaa. Niin, että olen turvassa. Vie minut pois täältä pään sisäisistä ajatuksista. Ole suojana. Muurina kaikelle kaaokselle. Et ikinä tanssi, pelkäät astumasta varpailleni. Harvinaista, nämä tahdit.
Ota minut syliisi. Anna hiukseni kietoutua olkapäillesi. Hengitetään samaan tahtiin. Tarvitsen tätä nyt. Hengityksesi tuntuu tuulena niskassani. Suutelen kaulaasi. Maistut hyvältä. Tiedän mitä ajattelet. Ajatuksesi vie minut pois ajatuksistani. Pieni kehoni kietoutuu sinuun, älä päästä irti. Ollaan hetkessä. Annan lipua elämäni tähän hetkeen, jäädä tähän.
Joku sanoi joskus, että anna itsesi kuolla lempiasentoosi. Voisinko kuolla tähän syliisi? Tästä en tahtoisi pois. Näistä hetkistä.
Tahti osuu sydämeeni, joka toinen lyönti jää lyömättä. Hiljaa. Joka toinen tuntuu rintaasi vasten iskuna, kevyenä nyrkkinä. Se lyö sinulle. Aina. Joskus vielä avaan nyrkkini kämmeneksi poskellesi. Kiitos näistä hetkistä. Lupasin tänä vuonna vihata vähemmän ja uskaltaa rakastaa enemmän.
Nyt lunastan sen.

Punaista

Vuodan kuiviin tämän jälkeen.

Kipu, en kykene liikkumaan. Aikaa on vielä. Nuku. Silmät kiinni.

Pyörin sängyssä, peitto myttynä sylissäni. Sänky tuoksuu unelle. En saavuta enää sitä. Tämä yö meni jo. Rauhaton mieli. Nousen aamun pilkistäessä verhojen lomasta. Kipu ei lähde buranalla ja vedellä. Aamupalaksi kuppi kahvia ja tupakka. Selaan lehden, punaisten mainosten seasta luen pakkohoidosta päihdeäideille. Kannatetaan.
Naiseuteni todiste valuu pönttöön. Näitähän meidän piti juhlia, kun ne alkoivat. Sinä lupasit. Mitään juhlittavaa ei sitten enää löytynytkään, joko unohdit tai en enää ollut sen arvoinen. Tyhjiä lupauksia.

Minusta tuli nainen. Toinen nainen siihen taloon. Se oli sinulle liikaa. Omaa kuvaani itsestäni ei auttanut se, että arvostelit ensimmäisiä rintaliivejäni pornoksi. Sait itseni häpeämään vartaloani. Ihan kun se ei olisi jo riittänyt mitä hän teki. Sinun piti vielä päästä lyttäämään minuuteni. En ole arvokas jos pukeudun näin. En ole kaunis, minussa ei ole mitään haluttavaa. Huomaatko, mitä ajatuksia sait minut uskomaan? Olen huora sinun silmissäsi. Ahdasmielisyytesi on uskomatonta. Et ikinä hyväksynyt minua, ja pahinta minusta oikeasti kasvoi nuori nainen, joka kaipasi hyväksyntää keltä tahansa kun en saanut sitä sinulta.

En häpeä vartaloani enää.

Tämä aika muistuttaa uudesta, jonka aika ei vielä ole. Joka kuukausi, kuolleena verenä minusta pois. Muistutus, pelostani, mitä jos siirrän jonkin periytyvän taudin häneen. Peloistani, mitä jos.. Itsekkyyteni on huipussaan. Olen nähnyt niin läheltä mitä se voi olla. Minusta ei ole siihen. En pysty, enkä jaksa jos niin kävisi.

Uusi saa juhlat, verelle. Uusi saa uskoa itseensä. Uusi saa uskaltaa olla tyttö, nainen. Uusi on arvokas. Jotain mitä minussa et ikinä nähnyt, vaikka se oli minussa koko ajan. Omaa tilaisuuttani en jätä käyttämättä. Se on liian kallista unohdettavaksi, hylätyksi. Se on jotain mitä ei rahalla saa. Toivottavasti ymmärrät sen kun olet rikas - ilman meitä.

Yksin Sielusta Tulee Äärettömän Voimakas Ääni

Tahdon tietää, mitä ajattelet?
Mitä tunnet sanojen seasta?
Tahtoisin, että olet Ystävä.
Sinulla on juhlapäivä lauantaina.
Jos tunnistat, jätä itsestäsi merkki.
Minuun.

Koska tarvitsen sitä nyt.
Koska tiedän jättäneeni merkin Sinuun.
Siksi, ettei kenenkään tarvitse tuntea itseään hylätyksi.

Siksi koska mitään ei tarvitse kestää yksin.

Kiitos.

Lukuja

Miljoona tilaisuutta. Miljoona menetettyä mahdollisuutta. Yrittää tuntea minua, edes vähän. Jätitte ne käyttämättä. Yritykseni pitää teihin yhteyttä hautasitte hiljaisuudessa. Ei vastausta. Humina puhelimen toisessa päässä. Tekstiviesti, jossa ilmoitatte ettei minulla ole oikeutta edes pitää yhteyttä sukulaisiinne. Olivat he minunkin "sukulaisiani" yli kymmenen vuotta. Kunnes te päätitte yksipuolisesti erottaa minut kaikesta, mihin olin kuulunut koko siihen astisen elämäni.
Tuhat ajatusta. Mielessänne. Olen kuullut niistä osan. Teidän ihmettelynne siitä, miten olen tai en ole epäonnistunut. Arvostelunne valinnoistani. Mielipiteenne ovat vääriä. Minulle riittää. Kiitos ei, enää. Isot onnistumiset elämässäni olen jakanut muiden kanssa. Johtuen siitä, että teitte mielummin remonttia kuin olisitte tulleet juhlaan, johon oli aihetta. Minun onnistumiset ovat jollain sairaalla tavalla teille epäonnistumisia. Miksei minulla voisi mennä hyvin? Kun on uuden aika, pienen Iso juhla, teitä ei ole hänelle. Uuden onnellisuutta ette voi viedä.
Minulla sata kysymystä. Teille. Tuskin saan niihin vastauksia. Voisin tulla toisen asiakkaaksi, ehkä näin joutuisitte kohtaamaan minut. Haamu, joka muistuttaa mitä joskus oli. Miten se edelleen on. Ette voisi sanoa ei.
Ehkä niitä ei edes ole - vastauksia.
Kymmenen toivetta. Ne eivät liity teihin. Toiveet ovat unelmia paremmasta. Niihin liittyvät ihmiset ovat elämässäni nyt. Kun toiveeni toteutuvat olen vapaa teistä. Vihdoin.
Yksi elämä. Minun. Omani, onnistumisineen ja saavutuksineen.
Sitä te ette vie pois.