Väsy

Joskus olo on niin voimaton, etten löydä enää sanoja.
Silloin toivoisi, että sormet vain kirjoittaisivat koko olotilan pois. Tuntuu kuin olisi säiliössä, josta loppuu happi. Pian.
Tukahduttaa.
Huokaus, jolla voisi puhaltaa ulos kaiken sen pahan. Vähitellen tyhjetä itsekin.
Olen miettinyt onko tämä minulle hyvästä. Kirjoittaa kaikki. Elää uudelleen ne päivät, tapahtumat, tunteet. Lähtevätkö ne tällä pois?
Vai käykö pian niin, että jään niihin kuviin, enkä saa niitä mielestäni, kun olen ne jostain muistista ylös kaivanut.
Mutta en jaksa tapella vastaan. Niitä tunteita. Näitä ajatuksia. Antaa tulla.
Kun jaksan taas hengittää puhallan ne pois.
Saippukuplina.
Puhtaina.