perjantai 17. lokakuuta 2008

Sade


Tähän on kasautunut kaikki.
Valuvat jokena rännistä alas. Puhdistavat asfaltin samalla minut, pikkuhiljaa.
Kenen vika? Isojen asioiden monimutkainen summa. Tässä. Hetkessä.
Minun ei enää tarvitse itkeä sinusta. Voit miettiä parinkymmenen vuoden päästä nämä samat ajatukset läpi. Miksi näin kävi? Olet silloin yksin, et ehkä yhtä yksin kuin minä nyt. Tuntemattomien ihmisten ympärillä. Tekonaurua. Hyvin hoidetut hampaat. Minulla, mitä sinulla?
Vanhus, vailla rakkautta. Nielee letkua, kylpytakki ja tossut eriparia. Huomenna syötetään lusikalla, keitto valuu pitkin suupieliä rinnuksille. Froteessa eilisen päivän kiisseli, tarttuneena.
Sinäkö siellä? Ilman minua.En tarttunut sinuun.
Se on Sinulle aivan oikein.

Ei kommentteja: