En ole kuullut Sinusta moneen päivään.Mietitkö minua? Olenko siellä Sinulle olemassa? Keskellä tyhjyyttä. Vaaleaa, tai tummaa. En tiedä, olen itse käynyt vain rajalla. Millaista siellä on? Onko siellä edes värejä? Oletko siellä yksin? Onko sielusi siellä jossain? Pääsetkö katsomaan minua, tietämättäni? Näetkö, täällä olen? Välillä vähän hukassa. Tahtoisin nähdä Sinutkin, tietämättäsi.
Auta minua.
Sanoin sen kivelle, jossa on Sinun nimesi. En tiennyt silloin minne muuallekaan voisin mennä. Tulin luoksesi. Muutamien metrien alla olit siellä, toivoin, että kuulit. Istuin pari tuntia siellä vain ajattelemassa. Kävin vuoropuhelua kanssasi. Kerroin Sinulle. Tiesin, ettet kyseenalaistasi minua. Uskalsin sanoa, tiedät etten valehtele. Kirjaimia, tavuja, sanoja, ja lopulta lauseita. Kaikki siksi, että tietäisin mitä tehdä. Nurmikko oli märkä, ja kotiintuloaika oli mennyt kauan aikaa sitten. Odotin, kunpa kuulisin Sinusta jotakin. Luulin välillä jopa kuulevani. Ohi kulkevat ihmiset pitivät kai vähän sairaana, mieleltään. Olenkin. Olet sairastuttanut minut ikävällä. Se ei ole kuin kuume, joka lähtee juomalla. Kuumaa.
Minusta ei lähde mikään juomalla. Koska tiedän hukkuvani kuten Sinä.
Minulla on ikävä Sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti