Hiljaisuus

Vallalla on suuri voima kutistuttaa ihminen pieneksi. Kutistua pikkuhiljaa näkymattömäksi. Muistista kuvat ovat jo kadonneet aikaa sitten jonnekin kauas taakse.
Muistot mitä ne ovat? Kepeitä kesäpäiviä nurmikolla, auringon paahtaessa, silmät pieninä aukkoina, keinua ylös alas. Talven paukkupakkaset, jalkojen alla narskuva lumi, läheisyys, nauru, sunnuntait löhöpäivät sohvalla.
Ajan kuluessa kääntyvät hyviksi. Pahatkin himmenevät eivätkä satuta enää sisintä. Unohtuvat. Lyönnit, iskut, mustelmat. Verta vuotavat haavat. Itku, hiljainen etteivät muut kuulisi. Olisipa minulla ollut joku. Vienyt pois sieltä. Pelko yksinäisyydestä. Ketään ikinä ollutkaan. Jos oli vain kuvitelmaa.
Sanoja, joita ei koskaan kuultu.
Hiljaisuus on vaivaannuttavaa.