Se teki niin. Et usko. Kertaan hiljaisella äänellä kaiken. Kyllä Se tapahtui. Et voi uskoa. Katseessasi on epäilevän inho.Painan katseeni lattiaan. Olet jollain tavalla syyttävä, vaikket niin sano.
Lattiamaton kiemuraiset kuviot pyörivät silmissäni. Miksi kerroin hänelle? Tiesin, että tässä käy näin.
Olen voimaton. Likainen. Valehtelija.
Tunnen olevani yksin tämän kaiken kanssa. Tästä eteenpäin pidän kaiken sisälläni. En puhu, edes vihjaa mitään.
Mikä Siinä on sellaista, ettei Sen uskota tehneen mitään? Mikä minussa on sellaista, että he luulevat minun valehdelleen? Keksineen kaiken?
Et usko minua. Sanot sen suoraan. En jaksa enää todistella.
En jaksa enää pelätä, että menetän sinutkin. Ihan sama. Vaikkei ole.
Se teki niin. Näen silmistäsi järkytyksen. Pelkään reaktioasi. Painan taas pääni alas.
Tiedät, että se tapahtui.
Mietit mitä minun tulisi tehdä. Voiko monen vuoden takaisesta jutusta tehdä rikosilmoitusta?
Toteat, että se olisi todella vaikeaa. Todistaa. Ja toisaalta en pystyisi siihen. Pelkäisin liikaa. Tiedät sen.
Otat minua kädestä. Puristat lujaa.
Ollaan hiljaa tunteja. Tuntuu minuuteilta. Kysyt miten jaksan. En saa sanotuksi sinulle mitään.
Viet minut kotiin. Kysyt tarvitsenko jotain. En tarvitse. Muuta kuin sinut.
Oksennan. Pidät hiuksiani ylhäällä. Juotat minulle Jaffaa. Keltaista.
Makaan sohvalla. Peittelet viltillä. Silität päätäni. Odotat, että rauhoitun.
Kuulen ulko-oven käyvän aamupostin aikaan.
3 kommenttia:
Tämä muistuttaa kovasti jostain omasta elämästäni. Hieman nurinkurisesti vain.
Jotenkin lohdullista, että on olemassa joku toinenkin. Vaikkakin asia olisi kuin pukisi paitaa väärinpäin päälle.
Tällainen on ikävää luettavaa, mutta tosiaan jollakin nurinkurisella tavalla lohdullistakin. Olen ollut valitettavasti useammin kuin kerran tilanteessa jossa minun "ei"lläni ei ollut painoarvoa. En koskaan kertonut äidilleni, koska hän olisi päässyt sanomaan että oli oikeassa ja että se oli minun vika. Mitäs join ja kuljin epämääräisten vanhempien jätkien kanssa alaikäisenä. Sääli, että kotonakin oltiin niin kännissä ettei sielläkään ollut hyvä olla. En tiedä valitisinko väärin, mutta helvetin hyvin olen omat ristini ja arpeni kantanut. Näkyy sinullakin tuo kirjoittamalla purkaminen luonnistuvan, pidä siitä kiinni.
Jaksamisia.
-e-
Lähetä kommentti