Mitätön

Innoissaan. Minä pienenä. Syntymäpäivät. Kutsuin kaikki seitsemän ”kaveria”. Odotin heitä postilaatikon kulmalla. Puoli tuntia etuajassa. Puoli tuntia vielä sen jälkeenkin kun jäätelö on jo sulanut pöydälle.
Kukaan ei tullut.
Tuntuu yksinäiseltä. Söimme siskon kanssa jätskin ja kiikuimme vähän aikaa. Mitätön. Mitätön juttu, Mitätön minä. Se olisi ollut tärkeää. Odotin niin paljon. Ajattelin, ettei kukaan keksinyt lahjaa minulle, niin eivät tulleet ollenkaan. Olin toivonut liikaa. Leija olisi ollut kiva, mutta kivempi olisi ollut, että joku olisi syönyt jätskin kanssamme.
Innoissaan, seuraavanakin vuonna. Toisen syntymäpäivillä. En osaa leikkiä niiden kanssa. Olen rikkinäinen, samoin liian laiha paperinukke lattialla. En samaistu heihin. En ole onnellinen.
En kuulu mihinkään.