keskiviikko 6. elokuuta 2008

Hajallako?

Koskaan en ole ymmärtänyt miksi lopetit puhumisen minulle. Aamulla väsynyt Huomenta ja illalla viimenen Öitä. Tylyä. Kaduttaa koko lause muutama vuosi aiemmin hiljaisen epätoivon äänellä, ”haluaisin olla kuin Sinä”. En halua, en todellakaan. Ilman minkäänlaista omaatuntoa, tai empatiaa. Sanoin sen siksi, että olisin saanut edes pienen huomionosoituksen, halaus ei olisi maksanut mitään. Nyt maksan itse siitä ettet osoittanut mitään lämpöä minulle. Miksi edes halusit minut? Olin varmaan hyvä bisnes. Oksettaa tuollainen. Näen jo oranssinkeltaisen nesteen täynnä palasia pöntön vesirajassa. Tulee pian huono olo.

Sinä jonka piti olla minulle turva. Nyt en edes tiedä mitä turvallisuus on. Tehän olette ammatti-ihmisiä. Neuvotte muita miten tehdä kun tulee vaikea paikka. Taisin olla liian vaikea. Toinen puhuu monille ihmisille anteeksiannosta. Minulle ette kuitenkaan ole antaneet anteeksi mitään. En minäkään vielä Teille. Ehkä joskus, anteeksiantaminen kuulemma keventää. Veisikö se pois minulta 10 liikakiloa?

Sen jälkeen kun lähdin, tein kaikki mistä varoitit tai kielsit. Elin vankina ja pääsin pakoon. Vapaus. Senkö piti tuntua turvalta. Väärin. En voi olla turvassa edes itseltäni. Pienenä näytin siskolle veriset ranteeni. Ehkäpä hän sanoisi Sinulle jotain. Ehkä sitten ymmärtäisit, että jokin on vialla. Enää ei tunnu kovin helpolta.

Olen hajalla. Silloin enemmän, nykyisin vähemmän. Hän vain katsoi minuun eikä ikinä kertonut Sinulle. Mutta eihän Sinua olisi kiinostanutkaan. Sanoit ettei rakkautta voi näyttää ostetuilla tavaroilla, kun halusin ponin. Se oli sellainen jonka häntä oli sateenkaarenvärinen muuten vaaleansininen ja suuret ihanat silmät. Minäkin haluan sellaiset silmät. Omani ovat punaiset kun katson peiliin, olen taas itkenyt. Kyllä tiedän, että kuulit. Et tullut lohduttamaan. Tajusin, minun on pärjättävä yksin.

Dokumentoinnista kyllä näkee miten helppo tapaus olin verrattuna siskooni. Eihän minusta ole kuin pari hassua sivua, hyvin sillä tytöllä menee. En tiedä miten siskollani. Eihän se minulle kuulu. Hänestä sentään on jotain mustaa valkoisella. Nyt jos kuolisin minua ei olisi kuin pari sivua. Koitan näin saada niitä sivuja lisää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tekstiähän tämä. Omalaatuisesti kirjoitettua. t.j

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tippa linssiin, kun luin näitä juttuja.. T:M