Turvavyö

Muistan, kun tulimme siskoni kanssa kylään. Ensin halattiin ja odotettiin, että kuljettaja menee pois. Otettiin lelukoppa esiin vaatehuoneesta. Se oli painava. Sain levittää kaikki lattialle. Yhdessä kerättiin pois. Siellä missä asuin, keräsin itse. En jättänyt ruokaa lautaselle, enkä kertonut kaikkea heille. En halunnut meidän hetkien ikinä päättyvän.
Sinulla oli vaaleanharmaa muovimatto. Muutamasta kohtaa ruskea, tupakalla poltettuja reikiä. Nukuitkohan ja se tipahti sormiesi välistä? Niin varmaan. Onneksi ei käynyt kuinkaan. Vielä.
Opettelin tekemään Sinulle sätkiä. Semmoisella koneella, jossa oli turvavyötä ja pari rullaa.
”tuu-tuu-tupakkarulla” Hymyilen. Tein niistä parempia kuin Sinä itse. Omasi kapenivat loppua kohden. Minun oli tasaisia pötkylöitä. Tein niitä joskus Sinulle varastoon. Ensin leikittiin, sitten kioskille, lopulta puistoon. Takaisin Sinulle, syötiin ja pian aika loppuu.
Siskoni tahtoi jonkun nukkejutun, joka taisi maksaa yli 20 markkaa. Koitin vihjaista hänelle, ettei ottaisi sitä. Oli se liian kallis. Valitsin hubbabubbaa. Se ei onneksi maksanut kuin pari markkaa, niin Sinullekin jää rahaa. Vaikka tiesinkin mihin se lopulta menee. Puistossa oltiin varmaan tunti. Sitten mentiin takasin luoksesi. Sinua varmaan väsytti. Olisitpa vielä vähän aikaa jaksanut. Oli kivaa. Kuljettaja hakee meidät pois. Vilkutan, vaikket enää näe.